Tärkein maailman kielistä
on hymyn kieli
Siihen aikaan, kun perhoset luotiin, tapahtui, että lopulta oli jäljellä yksi, jolle ei ollut enää ruumista. Ei myöskään siipiä, ei tuntosarvia, eikä mitään, mitä sen siskoilla tai veljillä oli, kun ne lentelivät kuin kauniit kukkaset ilmassa.
Tämä perhonen oli kerta kaikkiaan näkymätön.
Alussa se ei tiennyt tätä ja antoi kuten toisetkin perhoset tuulen viedä itseään kukasta kukkaan, ajatellen, että sen läsnäolo tekisi kukkasista vieläkin kauniimpia.
Sitten eräänä päivänä kuitenkin tapahtui, että se huomasi: Kukaan ei kiinnittänyt perhoseen huomiota, ja joskus se jopa törmäsi toisiin perhosiin, vaikka se oli aina varovainen ja istahti vain kukkasille, jotka olivat vapaina. Sillä – sitä se ei voinut tietää – ne toiset eivät nähneet tätä perhosta.
Ja sitten se tajusi varmaan olevansa näkymätön. Oikeastaan sen olisi pitänyt tämä huomata jo aikaisemmin, sillä luonnollisesti se ei voinut itsekään nähdä itseään. Tämä ei kuitenkaan ollut häirinnyt sitä koskaan. Perhonen ajatteli, että riittää, kun toiset näkevät sen kauneuden, ei sitä itse tarvitse nähdä.
Mutta se tosiasia, että sitä ei kukaan voinut nähdä, suretti sitä kuitenkin kovin. Ja se lensi suoraan Kaikkivaltiaan Luojan luo ja valitti katkerasti.
Tämä katsoi kauan ja mietteliäästi näkymätöntä perhosta ja sanoi lopulta: „Minä ymmärrän sinua. Mutta työ on tehty. Todellakaan minulla ei ole mitään, ei kertakaikkiaan mitään enää, mitä sinulle voisin antaa. Ja sitäpaitsi,jos sinulla olisi ruumis, ja siivet ja tuntosarvet ja kaikki muukin, niin silloin sinun pitäisi myös kuolla, kuten kaikkien elävien olentojen. Haluaisitko sinä tätä?“
„Haluaisin“, sanoi tähän näkymätön perhonen, „jos minä sen eteen voisin koko elämäni ajan ilahduttaa toisia. Silloin haluaisin myös lopuksi kuolla.“
Nämä sanat liikuttivat Luojaa, sillä tällaista hän kuuli kai ensimmäisen kerran. Hän pohti pitkään, hyvin pitkään ja sanoi lopulta: „Minä täytän toiveesi. Tästä hetkestä lähtien sinut voidaan nähdä, mutta sinun ei tarvitse kuolla. Siksi minä en anna sinulle myöskään ruumista.
Mene ihmisten luo ja ole hymy.“
Dieter J Baumgart
transl.: Maija-Liisa Göri, Finnland